Maila Vuorinen:
FRANTSILAN TILAN AIEMPI HISTORIA

Hämeenkyrössä Kyröspohjan kylässä

Hämeenkyrön historiassa mainitaan Kyröspohjan kylä nimellä Käkölä ja Frantsila muodossa Franssila, mikä johtunee Frans Niilonpojasta, joka omisti tilan v. 1585. Vuonna 1571 on talojen karjaa arvioitaessa mainittu Frantsilan molemmat oriit 25 markan arvoisiksi. Lehmäluvultaan suurin oli Kyröspohjan Käki, 13 lehmää. Talojen autioituminen oli hyvin yleistä tuohon aikaan, sairaudet saattoivat korjata koko sukuja. Toinen koettelemus oli se, että ei kyetty maksamaan veroja. Frantsila vaurastui saatuaan lisämaaksi kahden naapurinsa pellot 1500-luvun lopulla. 1697 Frantsilan päärakennuksessa oli sali, 2 kamaria, leivintupa ja kaksi erillistä kamaria. Rakennus paloi 1717. Vihtori Vilhelm Frantsila toi 1890 emännän Pahaojan Rinnemäestä, kun Mikonpäivän aikaan syystyöt oli tehty ja nuoripari ehti vihille. Vihtorille ja Matildalle syntyi lapsia: Kalle 1892, Artturi, Hanna, Arvi, Hannes ja Mirja, joista vanhin poika Kalle jäi asumaan kotitilaa.

Uusia ruokailutapoja
Kalle avioitui syksyllä 1920 ja emännäksi tuli Laina Matilda Saarikoski Ypäjältä. Talossa oli kaksoishäät, myös Artturi vihittiin tuolloin. Laina, nuori emäntä, oli käynyt Leeneperin emäntäkoulun ja ryhtyi hiljalleen uudistamaan kotia ja elämäntapoja. Hän laittoi ruokapöytään kullekin oman lautasin, kun tähän asti oli lusikalla syöty yhteisestä astiasta. Tuosta pitivät varsinkin Kallen nuoret sisarukset. Kallelle ja Lainalle syntyivät tyttäret Helena 1921 ja Mirjami 1924. Helena kuoli 1925 ja Mirjami jäi talon ainoaksi tyttäreksi. Talossa oli tuohon aikaan yli 30 hehtaaria viljeltyä ja noin 80 hehtaaria metsää. Perinteisesti viljeltiin ruista, vehnää, ohraa ja kauraa ja jonkin verran hernettä ja tietysti perunaa, joka oli perusruokatarvike. Lehmiä oli toistakymmentä, sikoja ja lampaita omaan tarpeeseen, sekä neljä hevosta.

Asuinrakennuksista Vihtorin taloksi nimitetty on vanhempi, rakennettu 1887. Leveämpi, isompi talo rakennettiin 1904. Kalle oli vielä niin pieni, että hänet laitettiin välillä seisomaan isoon tiinuun - senaikaiseen leikkikehään, ettei hän sotkeutunut rakentajien jalkoihin. Tuolloin kaikki ruoanvalmistus, leipominen, pyykki, kankaiden ja vaatteiden valmistus hoidettiin kotona. Jalkineet valmisti suutari, joka aina tarpeen mukaan kävi tekemässä talonväelle saappaat ja kengät. Perusperheen lisäksi talossa oli kaksi naispalvelijaa, karjanhoitaja ja sisäpalvelija, joka kävi navetalla auttamassa ja lypsämässä. Renkipoikia oli kaksi. Palveluskunta asui pirtissä, naiset toisella ja miehet toisella puolella huonetta.

Talvisota muutti elämisen järjestystä, taloon majoitettiin paljon siirtoväkeä ja veljekset Arvi ja Hannes joutuivat sotaan. Vanhaemäntä kuoli keväällä 1942 ja vanhaisäntä syksyllä. Taloon otettiin kasvatiksi syksyllä 1942 6-vuotias Maila Vuorinen. Hän opetteli talon toimia Laina-emännän opastuksessa ja auttoi sisätöissä voimiensa mukaan ja minkä koulunkäynniltään ehti. Renkipojat eivät enää asuneet talossa. 1945 tuli työmieheksi Kallen serkku Mauno Rinnemäki, ja hänen perheensä majoittui Vihtorin talon toiseen päähän, mummun kamariin ja keittiöön. Pakari oli yhteisessä käytössä, siellä leipoivat Laina-emäntä, Maunon emäntä ja siirtolaisemännät.

Rakennemuutos
Sodan loppuessa alkoi työ kaupungissa vetää nuoria, varsinkin naisia, eikä naispalvelijaa saanut enää mistään. Karjan hoitivat siten tytär Mirjami ja kasvattitytär Maila vuodesta 1948. 1951 ostettiin lypsykone karjanpitoa helpottamaan. Mirjami oli avioitunut Raipalaan 1944 ja liitosta syntyivät sukuun Paula, Markku, Anna-Liisa ja Virpi. Siirtolaisille ja rintamamiehille oli myyty maata ja asuinpalstoja, mutta viljeltyä oli vielä noin 25 hehtaaria. Lehmiä oli 8-9 ja niiden jälkikasvua, sikoja pidettiin 2-3 ja hevosia 3. Mauno hoiti hevoset vielä sittenkin kun hän asui omassa talossaan. Kullakin talolla oli omat alustalaisensa. Perheet asuivat mökeissä, mies kävi jossakin työssä, mutta naiset ja kesällä myös miehet tulivat taloon töihin pyydettäessä. Viljankorjuu, perunannosto ja erityistyöt kuten pärekaton teko hoidettiin yleensä talkootöinä. Kalle-isäntä sairastui 1960. Maila oli lähtenyt syksyllä 1959 opiskelemaan. Kesällä 1960 oli karjanhuutokauppa. Laina-emäntä jätti vain 2 lehmää, joita hän hoiti vielä pari vuotta. 1962 hajotettiin jo koko navettarakennus. Raipalasta hoidettiin viljely. Kalle-isäntä, Taata, kuoli 1969, Laina-mummu jäi yksin.

Vahdinvaihto
Kodin hoitaminen ja kaunistaminen oli aina tärkeä asia mummulle ja viimeisenä vuosikymmenenään hän voi muiden töiden vähennyttyä harrastaa enemmän näitä mielitehtäviään. Syksyllä 1979 alkoi näkyä sairauden ja väsymisen merkkejä ja mummu odotti hartaasti Virpiä jatkamaan alulle panemiaan kasvimaan ja mehiläisten kasvatusta. Virpi ja Jim tulivat keväällä 1981, kesä oli vahdinvaihdon ja toisiinsa tutustumisen aikaa. Mummu oli hyvin sairas ja oli viimeisen elinkuukautensa sairaalahoidossa. 12.10.1981 mummu kuoli. Hautajaiset olivat juuri samanlaiset kuin ne, joita mummu oli valmistellut edellisinä vuosikymmeninä emännöidessään taloa.

Frantsilassa alkoi Virpi ja Jimin ja yrttien aikakausi.